Pietarilainen metroasema, ostoskeskus ja ränsistynyt lähiö. Tyhjiä katuja. Yhtäkkiä vastaan tuli joukko iloisia kaksikymppisiä – olimme siis oikealla reitillä. Harmaassa lähiössä ei voinut olla kovin montaa syytä hymyillä tuntemattomille.

Vanha tehdas oli ensimmäistä päivää avoinna yleisölle. Noin 15 000 neliön vuokrauksesta vastaa sama kollektiivi, joka pyöritti vuodenvaihteessa suljettua Chetvert-keskusta Pietarin keskustassa. Uuden keskuksen sijainti Vasilinsaaren pohjoisosassa, metrolinja 3:n päätepysäkin lähellä muistuttaa Kaapelitehtaasta. Sivussa keskustasta, mutta kuitenkin helposti saavutettavissa. 

Avajaisjuhlasta ei voinut puhua, koska tehdasromua oli vielä niin paljon joka puolella. Samaan aikaan oli meneillään avoimet ovet, siivous- ja kunnostustalkoot, tilojen vuokraushäppening tms. Tarpeelliset maalaustyöt ja koristelut näyttivät hoituvan kätevästi graffitimaalilla. 

Kuten muuallakin Moskovassa ja Pietarissa (tämän blogin mukaan täällä, täällä, täällä ja täällä), tämäkin tehdasrakennus on muuttumassa ”luovаksi tilaksi” tai ”loftiksi”. Yleensä Venäjällä vältetään kulttuurikeskus-sanaa, joka tuo liiaksi mieleen neuvostoajan kulttuurikeskukset.

Uuden paikan nimessä on kansainvälinen sävy ja se kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin: Contour. Nettisivut löytyvät somepalvelu Vkontaktesta: http://vk.com/loftforlive. Contourilla on jo yli 5000 seuraajaa.

Rakennuksen ylimmät kerrokset on varattu asumiseen ja työskentelyyn, niissä neliövuokra on pienempi kuin alakerrosten toimisto/galleria/kahvila/myymälä- ym. tiloissa. Halvimmillaan 18 neliötä saa vuokrattua 10 000:lla ruplalla eli nykykurssin mukaan vähän yli 200:lla eurolla kuussa. Vuokrat selviävät hakulomakkeesta: https://docs.google.com/forms/d/1QNeilDElw7bL37BagjugYMb9ZzFE2GJa-zTtdUNh5l0/viewform. 

Vähän niin kuin tarinoiden mukaan Kaapelin alkuaikoina 1980-luvun lopussa, ihmiset parveilivat Contourin käytävillä ja varasivat neliöitä mistä päin halusivat. Jos tilan vuokrasi avajaispäivänä, sen sai hieman halvemmalla. Jotkut olivat jo merkinneet oveen kiinnitetyllä paperilapulla varaamansa/vuokraamansa tilan. Yhden yläkerran ”loft-asunnon” oli ovikyltin mukaan varannut iloinen pariskunta.

Kymmenkunta tilaa oli jo kunnostettu, niistä löytyi mm. kahvila, baari ja designpuoti. Useimmiten kyseessä oli kaikkien näiden yhdistelmä, eli kahvila-baari-designkauppa. 

Joistain vielä kunnostamattomista tiloista löytyi hellyttäviä muistoja tehdastyöntekijöistä, kuten vodkapullo ja seinille kiinnitettyjä haalistuneita idoli- ja kalastusaiheisia lehtileikkeitä. 

Neuvostoliitto näyttää kiehtovan parikymppisiä, jotka eivät ole sitä kokeneet. Epämääräistä tehdasromua ja kirjoja lähti monen kävijän laukuissa kotiin asti. Toivottavasti loft-jengi tajuaa säilyttää edes palasen neuvostotehdasta nykyisessä muodossaan. 

Rakennuksen kaareva julkisivu oli iltavalaistuksessa komea. Täysin ei selvinnyt mitä tehdas oli aikoinaan valmistanut, mutta ilmeisen tärkeä (ja myös piikkilangoin vartioitu) se oli ainakin ollut. Nyt seinään oli kiinnitetty Arenda-kyltti, jossa oli vuokrauksesta vastaavan kännykkänumero. Tehokasta!