Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin toimet ovat haastaneet kansainvälisen politiikan totuttuja käytäntöjä sekä vakiintunutta maailmanjärjestystä. 

Tasavallan presidentti Alexander Stubb on paaluttanut tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomen ulkopolitiikan linjaksi arvopohjaisen realismin. Poliittista johtoamme on viime aikoina kritisoitu siitä, että sen sanavalinnoissa Yhdysvaltojen suuntaan on korostunut realismi arvojen sijaan. Ymmärrän hyvin, että ulkopoliittinen johtomme joutuu harkitsemaan tarkoin, miten se viestii Suomen turvallisuuden kannalta ratkaisevan tärkeälle liittolaisellemme. 

Tämä poliittinen realismi on valtiovallan ylimmän johdon päätettävissä ja hyvä niin, heillä on paras ymmärrys asiasta. Arvot sitä vastoin syntyvät yhteiskuntamme yhteisestä ymmärryksestä. Kulttuuri on tämän arvokehikon peili, ja sen johdosta kulttuurisektorilla on mielestäni merkittävä rooli siinä keskustelussa, minkä Trumpin toimet ovat synnyttäneet. Samalla, kun ulkopoliittinen johtomme joutuu tasapainottelemaan sanavalintojensa kanssa, ei kulttuurisektorin pidä pidättäytyä tuomitsemasta toimintaa, joka sotii arvojamme vastaan. Itse asiassa koen sen velvollisuudeksemme. Hyvä yhteispeli vaatii, että kukin hoitaa oman tonttinsa.

Näillä perusteluilla koen siis tärkeäksi todeta oman näkemykseni Donald Trumpin toimista, niin naiivilta kuin se saattaakin kuulostaa varsinkin, kun monet näistä asioista tuntuvat niin päivänselviltä.

Suomessa jo taaperoikäisille opetetaan, että itsekehu ja toisten kiusaaminen ei ole hyväksyttävää. Tällainen käytös kertoo siitä, että kehuja tai kiusaaja kokee itsensä epävarmaksi ja hakee epätoivoisesti huomiota ja hyväksyntää. Tämä viisaus istuu Trumpiin kuin nenä päähän. On säälittävää, miten hän kerta toisensa jälkeen kehuu itseään milloin mistäkin, olipa kyseessä sitten rauhat, jotka hän on neuvotellut, levottomuudet, jotka hän on rauhoittanut, tai talousongelmat, jotka hän on ratkaissut. Kun itsekehu hetkeksi unohtuu, hän sortuu kiusaamaan ja uhkailemaan heikompiaan ja liittolaisiaan sen sijaan, että tukisi niitä, kuten normaalisti on tapana. Ja silloinkin, kun olemme erehtyneet luulemaan jotain hänen tekoaan jaloksi, on toimi paljastunut lopulta itsekkääksi oman edun tavoitteluksi tyyliin ”autamme teitä, mutta vain sillä ehdolla, että luovutatte meille rikkautenne tai ostatte meiltä aseita" tms. Vain todellinen raukka toimii näin.

On paljastavaa, että Trump on joutunut toisella kaudellaan nimittämään ministereiksi ja keskeisten virastojen johtajiksi täydellisiä diletantteja, koska yksikään itseään kunnioittava ammattilainen ei ole suostunut lähtemään hänen agendaansa toteuttamaan. Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, minkälaista tuhoa tällaiset henkilöt saavat organisaatioissaan aikaan.

On järkyttävää, että hänen luvallaan Yhdysvaltoihin on luotu viranomaisterrori, joka voi maahanmuuttopoliisityön nimissä pidättää, kaapata ja jopa tappaa ihmisiä ilman seuraamuksia.

On surkuhupaisaa, että Trump liittää itse oman nimensä kansallisten kulttuurilaitosten nimiin, koska hän itsekin tietää, ettei kukaan tekisi sitä hänen jälkeensä. On traagista, että Trump puuttuu kulttuurilaitosten sisältöihin puhumattakaan yliopistojen tutkimusagendoista, yrittäen näin ohjata yleistä mielipidettä ja tieteellistä tutkimustietoa tukemaan häntä ja hänen näkemyksiään. Toimillaan hän tuhoaa näiden kulttuurilaitosten maineen ja nakertaa amerikkalaisten yliopistojen kykyä tehdä huippututkimusta ja houkutella huippututkijoita maahan. Trumpin johdolla Yhdysvallat on menettämässä suuruutensa, jonka se on menneinä vuosisatoina ja vuosikymmeninä onnistunut saavuttamaan.

Trumpin kannalta onkin ironista, että kunnioitus, jota muiden maiden päättäjät Trumpia kohtaan osoittavat, kohdistuu hänen edustamaansa instituutioon eli Yhdysvaltoihin ja sen presidentin virkaan. Trumpin voima kumpuaa siis hänen edeltäjiensä toimista ja instituution historiasta. Trumpin tekemisillä Yhdysvaltojen kunnioitus liittolaisten näkökulmasta on syöksykierteessä ja voimakin hiipumassa, olipa kyse sitten taloudesta, terveydenhuollosta, tutkimuksesta tai ilmastonmuutoksen väistämättä vaatimista ratkaisuista.

Trump on menestynyt Yhdysvalloissa ”flood the zone” -politiikallaan, jonka tarkoituksena on hukuttaa amerikkalaisen yhteiskunnan demokratiaa ylläpitävät toimielimet valtavalla määrällä äärimmäisiä ja mahdottomia aloitteita ja toimenpiteitä, ja saada toimielimet näin toimintakyvyttömiksi. Älkäämme antako tämän savusumun sokeuttaa meitä tunnistamasta hänen huonoa käytöstään ja arvojamme rikkovaa toimintaansa. Poliitikkomme puolustavat rajojamme reaalipolitiikalla ja pitämällä kielensä keskellä suutaan, puolustakaamme me kulttuurisektorilla toimivat arvojamme tuomitsemalla Trumpin toimet mahdollisimman selväsanaisesti.

- Kai Huotari, KAAPELIn toimitusjohtaja